Sääntö-Suomi – monopolien aika on ohi

Suomessa on totuttu monenlaisiin monopoleihin, joista ensimmäisenä mieleen nousee Alko. Alkon lisäksi monopoliasemassa ovat myös VR, RAY ja Veikkaus. Kyseessä ovat siis valtion monopolit, joiden avulla valtio harjoittaa itse liiketoimintaa.

Alkolla on yksinoikeus myydä tietyn prosentin ylittäviä alkoholijuomia Suomessa, poikkeuksena ovat viinitilat, joille on annettu erikoislupia. Kaikki kasinopelit ja raha-automaattipelit ovat RAY:n hallinnoimia Suomessa ja Helsingissä toimiva maan toistaiseksi ainoa kasino kuuluu myös Raha-automaattiyhdistykselle. Veikkaukselle on puolestaan annettu yksinoikeus järjestää vedonlyöntiä, joka liittyy urheiluun. RAY, Veikkaus ja Finntoto yhdistettiin viime vuonna, ja uuden monopoliyhtiön nimeksi annettiin Veikkaus.

On kuitenkin hyvä muistaa että monet monopoleista tukevat suomalaisten toimintaa monella alalla. Veikkaus tukee miljoonilla liikuntaa, tieteitä ja taiteita sekä antaa osansa suomalaisen nuorisotyön tukemiseen. RAY on puolestaan aina osallistunut avustamaan sosiaalityötä ja terveydenhuoltoa. Alkon voitot taas kilahtavat suoraan valtion kassaan.

VR:n kohdalla tilanne alkaa muuttua, sillä tavaraliikenne on jo vapautettu ja tulevaisuudessa myös henkilöliikenteen odotetaan vapautuvan. Paljon kritiikkiä saaneen VR:n asema monopolina ei siis ole enää niin vahva kuin ennen. Suomessa on muutamia monopoliasemassa olevia yrityksiä kilpailun puuttuessa, tällainen on esimerkiksi ilmailulaitos Finavia.

Osa monopoliasemista muodostuu itsestään, sillä monia toimintoja kuten lentoliikennettä tai tiettyä alaa on kustannusten ja osaamisen takia vaikea alkaa kehittää ilman vankkaa ja osaavaa koneistoa ja henkilökuntaa.

Mikä monopoleissa mättää?

Ennen monopolit kuuluivat oleellisesti suomalaiseen talouselämään. Markkinoiden muuttuessa yhä globaalimmiksi ja kuluttajan valintojen kasvaessa, tuntuvat monopolit jäänteiltä menneisyydestä. Valtion monopolit aiheuttavat kilpailun puuttumisen kyseiseltä alalta. Tämä taas aiheuttaa epänormaalin korkean hintatason ja ongelmia tuotannossa. Vapaan kilpailun aloilla hinta ja tarjonta määräytyvät asiakkaiden kiinnostuksen mukaan. Mihin hintaan kannattaa myydä ja kuinka paljon mitäkin laatua tuotetaan? Monopoli pitää alan usein muuttumattomana, sillä muiden kilpailijoiden luomia paineita kehittää ja muuttua ei ole.

Nykyinen globalisaatio on mahdollistanut suomalaisille nettikaupan ja entistä laajemman tuotevalikoiman markettien hyllyillä. Vaatteita voi tilata vaikka jenkeistä ja hiustenhoitotuotteita Englannista. Matkustelun myötä muiden maiden kulttuurit ja tavat ovat tulleet tutuiksi, ja sen myötä monista on tullut entistä kriittisempiä vallitsevia sääntöjä ja rajoituksia kohtaan.

Sääntöviidakko

Suomalainen yhteiskunta perustuu pitkälti siihen että sääntöjä noudatetaan. Verot maksetaan ja niistä kerätyillä rahoilla rakennetaan ja tuetaan yhteisiä palveluita kuten koulutusta, harrastustoimintaa ja viihtyvyyttä. Tieliikenteessä säädetyt nopeusrajoitukset otetaan tosissaan, samoin aikataulujen noudattaminen. Kieltoviidakko siellä ja täällä alkaa kuitenkin jo rassata, eivätkä kieltokyltit ympäristössä ja monenlaiset säännöt aina naurata. Pitääkö kaikesta säätää ja lukea lakia?

Lomalla etelän auringossa suomalainen tottuu erilaiseen kulttuuriin. Siellä voi napata edullisen viinin suoraan marketin hyllyltä ruokatarvikkeita ostaessa, lapset istuvat illallakin vanhempien kanssa ravintolassa eikä hieman parkkiruudun ulkopuolelle tehty parkkeeraus saa muita mulkoilemaan pahasti. Sattuuhan sitä, otetaan rennosti. Kotiin palatessaan suomalaista suututtaa, miksei elo voisi olla aina piirun verran rennompaa ilman ainaisia sääntöjä?

Lomalainen tosin huomaa usein vain uuden paikan positiiviset puolet. Monissa maissa, joissa sääntöjä ei ole totuttu noudattamaan, ollaan ongelmissa asian kanssa. Veroja kierretään tottuneesti jolloin yhteiseen pussiin ei kilise tarpeeksi rahaa. Kouluihin ja harrastustoimintaan ei riitä varoja ja tämä taas kasvattaa elintasoeroja. Ne, jotka kiertävät parhaiten veroja, voivat käyttää yksityisen sektorin tuottamia hinnakkaita palveluita, kun taas varattomien on tyydyttävä huonompiin ratkaisuihin niin koulutuksen kuin myös terveydenhuollon saralla. Pienestä huolimattomuudesta liikenteessä on lyhyt matka isompiin rikkeisiin.

Tapaus Alko ja suomalainen alkoholikulttuuri

Alko on perustuttu kieltolain kumoamisen jälkeen vuonna 1932. Sillä on edelleen monopoliasema Suomessa, pienin poikkeuksin. Alkon osuus suomalaisten ostamista alkoholijuomista on reilun 40% luokkaa, osa syy melko alhaiseen osuuteen saattaa piillä suomalaisten EU-alueelta ostamista alkoholijuomista. Tutuksi ovat tulleet ns. viinahakumatkat maista, joissa alkoholi on Suomea halvempaa. Suomessa suhtautuminen alkoholiin on ollut monista muista maista poikkeavaa. Alkoissa oli käytössä 30 vuoden ajan viinakortti, jolla tarkkailtiin jokaisen henkilökohtaista alkoholinkäyttöä.

Alko on 100% valtion omistuksessa ja sillä katsotaan olevan kahdenlainen tehtävä, sen tulisi toimia kustannustehokkaasti mutta samalla vastuullisesti. Alko onkin jakanut vastuunsa erilaisiin osiin, joihin kuuluu esimerkiksi korkea laaduntarkkailu ja terveystiedotus liittyen alkoholin haittoihin. Toisaalta alkoholin hinta on melko korkea verrattuna moniin Euroopan maihin.

Alko on panostanut vahvasti myyntihenkilökunnan koulutukseen ja pyrkii tuomaan esiin positiivisia puolia alkoholin asiallisesta käytöstä. EU-jäsenyyden jälkeen monopolin purkamiseen on kuitenkin kohdistunut vahvoja paineita, ja monet kokevat valtion säätelyn häiritsevänä aikakaudella, jolloin monissa muissa maissa viiniä tilataan netin kautta suoraan tilalta tai haetaan illaksi viini naapurin pikkumarketista.

Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin on muuttunut vuosikymmenien aikana jonka myötä moni kokee monopoliasemassa olevan valtion alkoholiyrityksen toiminnan tarpeettomaksi. Jos monopoli purettaisiin, saataisiinko alalle vapaampaa ja samalla tasokkaampaa kilpailua vai lisääntyisikö suomalaisten alkoholin kulutus?