Pääministerin vaikea paikka

Suomessa on totuttu arvostamaan vaaleilla valittuja johtajia, vaikka jälkikäteen on hieman napistukin. Ristiriitaisina ja taloudellisesti epävakaisina aikoina valitus ja arvostelu ovat toki aina kiihtyneet, ja pääminiterin paikalle nousseella henkilöllä on taatusti vastustajia, teki sitten mitä tahansa. Suomalaisten sotasankarina pidetty Mannerheim luotsasi Suomen sodasta kohti itsenäisyyttä, Kekkonen lujitti Suomen asemaa Neuvostoliiton naapurina ja Ahtisaari toi maahan ripauksen kauan kaivattua kansainvälisyyttä. Presidenteillä on ollut kannattajansa ja vastustajansa mutta kansan ja lehdistön suhde on aina pysynyt ystävällismielisenä.

Suomalaiset haluavat varmasti oikeudenmukaisen ja jämäkän presidentin ja pääministerin, henkilön, jonka sanomisia ja tekemisiä voidaan ylpeänä seurata. Suomalainen puoluekenttä ei ole pitänyt sisällään suurta skaalaa oikealta vasemmalle ja sen puolesta presidentiksi ja pääministeriksi on pystytty hyväksymään henkilö puolueesta, joka ei ehkä ole juuri se oma. Kansa on valinnut ja piste. Nyt suomalaisten leireissä kuitenkin rakoilee, kun puoluekentässä on ollut havaittavissa uudenlaista liikehdintää eivätkä kaikki ole hyväksyneet nykyistä pääministeriä maata luotsaavaksi henkilöksi mukisematta.

Hankalan tilanteen pääministerinä

Juha Sipilä on ollut viime aikoina jatkuvasti otsikoissa. Maan pääministeri on tuskin koskaan joutunut näin pitkän ja jatkuvan kritiikin hampaisiin.

Mikä sitten on saanut kansan ja myös osan äänestäjistä suuttumaan?

  • Sipilältä odotettiin suuria. Pettymys edelliseen hallitukseen laittoi uskon tulevaan ja politiikan ulkopuolelta saapunut talouselämää tunteva Sipilä tuntui monien mielestä sopivalta tehtävään. Leikkauksia tehnyt Sipilä ei ole kuitenkaan saanut kansalaisia puolelleen, vaan vastustus on noussut toimen aikana korkeisiin lukemiin.
  • Leikkaukset suomalaisten peruspilareihin kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon suututtavat. Niiden vaikutukset alkavat jo näkyä, sillä monet leikkaukset ovat olleet mittavia. Moni kokee, että leikkauksia on tehty nimenomaan niiltä, joilta ei pitäisi, ja kajoaminen vaikeassa asemassa olevien tukiin on saanut monet varpailleen, vaikka kyseessä ei olisi oma etuisuus. Inhimillisyys tuntuu unohtuneen kun leikkuri heilahtaa.
  • Hallituksen linja vaikuttaa monen mielestä sekavalta. Päätöksiä ja suuria muutoksia tehdään nopeasti mutta yhtä usein ne myös vedetään takaisin. Pallo tuntuu olevan hukassa ja linja kadoksissa.
  • Sipilän julkisuuskuva on kokenut monta kovaa kolausta. Pahimpana voidaan pitää Yle-kohua, jossa sohaistiin suomalaisten uskoa vapaaseen mediaan ja tasa-arvoiseen asemaan yhteiskunnassa. Sipilän toiminta kohun aikana toimittajia kohtaan ja Ylen ohjeistukset liittyen Sipilää koskeviin uutisointeihin veivät pahasti pohjaa pääministeriltä. Kyseisen kaltaisen lommon korjaaminen on todella vaikea tehtävä, jopa lähes mahdoton.
  • Uskottavuus on kärsinyt, sillä pääministerin toiminnasta uutisoidaan jatkuvasti tiedotusvälineissä. Julkisuuskuva on tällä hetkellä melko kaukana arvostetusta koko kansan presidentistä.
  • Sipilä on joutunut pahaan julkisuusrumbaan, josta ei näytä olevan ulospääsyä. Nyt tarvittaisiin vahvaa ulostuloa ja julkisuuskuvan hallintaa. Sipilä on kuitenkin tyytynyt puolustelemaan tekojaan melko hampaattomasti ja ottanut jahdatun roolin pyörityksessä.

Hallituksen ja Sipilän suosio on laskenut nopeasti. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tehtävään tullut hallitus on toki pyrkinyt leikkaamaan mutta supistukset tuntuvat kohdistuvan kansalaisten mielestä vääriin paikkoihin. Jos työttömät toivoivat nykyisen hallituksen nostavan Suomen kriisistä ja lisäävän työpaikkoja, on moni joutunut pettymään karvaasti. Työttömien työnhakuprosessiin on tehty muutoksia ja monia työttömiä suututtavat ehdotukset työttömien työnhakijoiden tihennetystä ilmoittautumisvelvollisuudesta.

Tulevaisuuden Suomi ja sen johtajat

Tulevaisuuden Suomessa kaivataan vahvaa johtajaa. Nyt ei eletä sota-aikaa tai vakavan kriisin keskellä mutta kansaa eri leireihin repivinä aikoina maassa on tilausta arvojohtajalle, joka yhdistää kansan. Suomalaiset ovat yhtä mieltä varmasti monista asioista, jotka liittyvät Suomea johtavan toimenkuvaan. Hänen toivottaisiin edistävän suomalaisten etuja niin kotimaassa kuin myös EU:ssa. Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus ovat asioita, joita pitäisi pyrkiä vaalimaan eikä heikentämään. Nyt tarvitaan henkilöä, joka on valmis hautaamaan sen mitä itse haluaa ja keskittymään siihen mikä on Suomen etu kokonaisuutena.

Suomi on hyvinvointivaltio mutta kaikilla sen kansalaisilla ei mene hyvin. Kansainvälisessä kilpailussa kaikki näyttää hyvältä mutta Suomen sisällä monen asianlaita on huonontunut. Työttömiä on paljon ja hälyttävää ovat pitkäaikaistyöttömien pitkät rivit. Yhä useammin kuulemme henkilöistä, jotka ovat syrjäytyneet yhteiskunnasta ilman koulutusta ja edes aikomusta osallistua työelämään. Joukoissamme on liian monta väliinputoajaa, joiden auttamiseen tarvittaisiin nyt kaikkien yhteistä tahtoa. Pelkkä tilastojen kaunistuminen ei riitä, jos ongelmat ovat syvällä yhteiskunnassa.

Tulevaisuuden Suomi tarvitsee uutta puhtia. Suomalaisten vuosikymmeniä vaalimat arvot halutaan nähdä myös johtajissa. Niihin kuuluvat ainakin rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja välittäminen. Kuka tahansa Suomea nyt tai tulevaisuudessa johtaakin niin tehtävä ei tule olemaan helppo. Eletään monessa mielessä hankalia aikoja, joihin ei ole olemassa yhtä lääkettä. Suomi ei nouse yhden ihmisen voimin, vaan siihen tarvitaan koko yhteiskunnan selkärankaa.

Totuus on, että Suomen valtion velka on kasvanut ja jostain on pakko karsia – mistä ja miten karsitaan onkin jo toinen kysymys. Varmaa on, että kaikkia ei voi miellyttää mutta ratkaisujen etsimisessä tulisi kunnioittaa myös ihmisarvoa ja saavutettuja, hyviksi havaittuja järjestelmiä.